Osastot
Kuten jo ehdittiin mainita toteutamme harjoittelun niin neurologisella kuin geriatrisella osastolla. Molemmat tulevat saamaan molemmista pienen kosketuspinnan, kun vaihdamme osastoja puolessa välissä harjoittelua. Ennen kuin pystymme kunnolla kertomaan osastoiden arkea on hyvä tehdä niistä pieni esittely.
Neurologian osasto
Neurologian osastolla hoidetaan nimensäkin mukaisesti neurologisia potilaita. Fysioterapian näkökulmasta ensimmäisenä tulee mieleen aivoinfarktista- tai vuodosta kärsivät potilaat, joista yli puolet osaston potilaspaikoista koostuukin. Mutta, myös muita neurologisia sairauksia osastolla on näkynyt mm. synnynnäinen lihasairaus, ALS, MS ja alkoholin liikakäytöstä johtuvat neurologiset oireet. Tälläiset potilaat ovat osastolla akuutti vaiheen hoidossa, eli sairaudesta johtuvat oireet ovat pahentuneet, mutta myös esim. lääkehoidon muutoksia tehdään osastolla valvonnassa.
Osastolla työskentelee pääsääntöisesti yksi fysioterapeutti ja yksi työskentelee puoli päiväisesti. Potilas paikkoja on kuitenkin lähemmäs 30, vaikkakin päivittäisten fysioterapiapotilaiden määrä vaihtelee huomattavasti. Potilaat viettävät osastolla vaihtelevan paljon aikaa, jotkut jäävät osastolle vain odottamaan vapautuvaa kuntoutuspaikkaa, johon voikin mennä sitten hyvän aikaa.
Päivittäiseen ohjelmaan kuuluu potilaiden aktivointia vuoteesta ylös mm. kävelyharjoitteiden avulla. Kyseisessä sairaalassa ei ole mahdollisuutta käyttää kevennettyä juoksumatto harjoittelua kävelyn uudelleen opettelemisessa, joka meinaa terapeuteille päivittäistä lihaskunto treeniä. Muutoin osastolla työtehtäviin kuuluu tulevien potilaiden tilanteen kartoituksia, moniammatillisen yhteistyön tekemistä muiden ammattilaisten kanssa (puhe- ja toimintaterapeutit, hoitajat, lääkärit) ja tietenkin itse potilaiden kuntoutus erilaisten harjoitteiden avulla.
Potilaiden kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on neurologian puolella välillä hyvinkin haastavaa, yhteisen kielen uuvuttua ja potilaiden vaihtelevan kongnitiotason vuoksi. Useinkin olen päässyt potilaan ohjaustilanteissa imitoimaan ja viittomaan liikkeitä, joita haluan potilaiden suorittavan. Päivittäin olen saanut itselleni 3-5 omaa potilasta, jonka lisäksi aamupäivisin potilaita avustetaan kävelyssä, välillä useammankin terapeutin turvin. Omat potilaat hoidetaankin, tilanteen mukaan aamupäivällä, iltapäivällä tai sillon kun potilas on hereillä.
Geriatrian osasto
Geriatrian osastolla on 30 vuodepaikkaa. Suurimmalla osalla
potilaista on jokin muistisairaus ja muiden sairauksien kirjo vaihtelee
suuresti. Potilaista useat tulevat kaatumisten vuoksi osastolle, mutta myös
yleistilan lasku, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja lääkityksen
muuttamisen tarve ovat yleisiä osastolle ottamisen syitä. Monisairaita on
paljon. Suurin osa potilaista viettää osastolla 5–10 päivää. Ikähaitari tänään
oli 77–101 vuoden välillä. Miehiä ja naisia on yleensä lähes saman verran.
Osastolla työskentelee kaksi osa-aikaista fysioterapeuttia,
jotka ovat vuoropäivinä paikalla. Lisäksi osastolla käy iltapäivisin
fysioterapeutti. Työtä tehdään moniammatillisessa tiimissä ja erityisesti
toimintaterapeutin kanssa tehdään tiivistiin töitä yhdessä. Päivän aikana
minulla on 8–14 omaa potilasta ja lisäksi muutamia yhteisiä. Töitä siis
riittää! Potilaiden kanssa harjoitellaan muun muassa kävelyä, siirtymisiä,
tasapainoa, lihasvoimaa ja liikkuvuutta. Potilaiden kunto vaihtelee
itsenäisesti liikkuvista täysin petipotilaisiin. Ohjauksessa suurimman osan
potilaista kanssa pitää käyttää englannin lisäksi hollantia, joten kielitaito
kehittyy osastolla nopeasti.
Aamu alkaa aina yhteisellä kokouksella, jossa jaetaan
päivän potilaat ja keskustellaan heidän tilanteestansa. Tämän jälkeen on
yleensä hetki aikaa tiedonhakuun ja osastolla odotetaankin, että geriatriaa
opiskellaan joka päivä. Saatan esimerkiksi ottaa selvää vastaan tulevista
sairauksista ja niiden fysioterapiasta. Kun hoitajat ovat saaneet aamutoimet
tehtyä aloitetaan kuntoutus. Potilaan kunnosta ja tarpeesta riippuen
fysioterapiaan varataan aikaan noin 15–30 minuuttia. Välillä voidaan tehdä myös
parin potilaan kanssa yhtä aikaa harjoitteita. Yleensä potilas tavataan vain
kerran päivän aikana, mutta joidenkin potilaiden kohdalla voidaan tehdä useampi
harjoituskerta päivässä. Päivän lopuksi käydään myös potilastapauksia läpi ja
keskustellaan, mitä päivän aikana on opittu.
Osastolla odotetaan opiskelijalta paljon ja vastuuta
annetaan alusta asti. Toisaalta ilmapiiri on hyvin kannustava, tukea ja neuvoja
saa aina tarvittaessa. Potilastapauksia pohditaan usein yhdessä ja uusia
ideoita saatetaan miettiä useamman eri ammattilaisen näkökulmasta. Opiskelijaa
pidetään tiimin jäsenenä ja alusta asti minulla oli olo, että minun
työpanostani arvostetaan. Tykkään osastolla myös paljon siitä, että uuden
oppimiseen kannustetaan ja siihen on varattu työpäivistä aikaa.
Hei,
VastaaPoistaMielenkiintoisia kokemuksia . Kerrotte, että yhtä potilasta kohden on 15-30 min.
Onko tämä teistä riittävää? Vai tulisko aikaa miettiä potilaan toimintakyvyn ja tavoitteidenpohjalta yksilöllisesti?
Varattu 15–30 minuuttia on samalla liian vähän, mutta samalla myös tarpeeksi. Ensimmäiseen tapaamiseen ja tilan kartoitukseen voidaan käyttää yhteensä yli puoli tuntia, mutta itse en näitä ole kielimuurin takia tehnyt. Potilaiden alkutilanne on siis usein käynneilläni hyvin selvillä ja sen hahmottamiseen ei tarvitse juuri käyttää aikaa. Monille geriatrisille potilaille puolen tunnin (ja osalle jopa vartin) yhtäjaksoinen harjoittelu on maksimi, muutamien kanssa voidaan harjoitella kerrallaan vaan noin 5 minuuttia. Osalle potilaista onkin järkevin tehdä kaksi lyhyempää pätkää päivän aikana. Hyväkuntoisten kanssa aikaa voi taas ”hankkia” lisää ohjaamalla useampaa potilasta kerralla. Esimerkiksi toinen potilaista voi polkea motomediä vartin samalla kun toisen kanssa harjoitellaan samassa tilassa kävelyä. Tämän jälkeen potilaat voivat tehdä terapeuttisia harjoitteita yhdessä. Tällöin saadaan lisää aikaa molemmille harjoitteluun ja usein potilaat myös pitävät sekä motivoituvat toistensa seurasta. Toki kaikkien kanssa ei tällainen ei onnistu, joten tilannetta joutuu harkitsemaan yksilöllisesti. Olen myös tehnyt kahden potilaan kanssa kävelylenkin yhdessä ja sen jälkeen muun terapeuttisen harjoittelun erikseen, jolloin aikaa saadaan molemmille enemmän, mutta yksilöllisyys säilyy paremmin. Käytettävä aika sekä myös potilaiden jaksaminen ohjaa miettimään tarkkaan, missä järjestyksessä harjoitteet tehdään ja mitkä ovat akuutissa tilanteessa oikeasti tärkeimmät tavoitteet potilaalle. Tämä kaikki pakottaa suunnitelmallisuuteen ja reagoimaan nopeasti päivän tilanteeseen, mikä kehittää ammattilista osaamista mielestäni paljon. Yleistä näin akuuttiosastolla on myös, että kaikki suunnitellut potilaat eivät kykene harjoittelemaan päivän aikana erinäisistä syistä (tilan romahtaminen, koko päivä tutkimuksissa, jotkin lääketieteelliset syyt), jolloin aikaa jää enemmän muille. Aika ei siis koskaan ole jäänyt liian vähäksi, vaikka sitä ei ole varattu paljon yhdelle potilaalle päivää kohden. //Ida
Poista