Iäkkäiden viikko

 

Tällä viikolla on geriatrian osastolla vietetty iäkkäiden viikkoa, jonka tarkoituksena on osoittaa, kuinka arvokasta ikääntyminen on sekä, ettei sosiaalisen elämän tarvitse vähentyä ikääntymisen vuoksi. Jokaiselle iltapäivälle oli suunniteltuna ekstra toimintaa erityisesti geriatrian osaston potilaita ajatellen, vaikka mukaan pääsivätkin kaikki halukkaat muiltakin osastoilta.

Ohjelmassa oli mm. terapiakoiran vierailua, musiikkiesitys sairaalaan ala-aulassa ja vohveleiden paistoa. Koko viikon ajan mukaan pääsivät kaikki innokkaat. Aamupäivät oli varattuna aina ns. normaali terapialle, vaikkakin potilaiden kesken täytyi priorisoida. Monien hyvä kuntoisten potilaiden kesken todettiin, että aktiviteettin osallistuminen toimii samalla myös terapiahetkenä. 


Erityisesti potilaat nauttivat terapiakoira Balun vierailusta maanantaina. Myönnän, että henkilökunta oli yhtä innoissaan 😌. Balu on paikallisen Vila Samson yhdistyksen koira. Vila Samson on sairaalan lähellä oleva lemmikkitalo, jolla on omistuksessaan terapiaeläimiä. Sinne voi myös tuoda oman lemminkin, jos joutuu olemaan sairaalassa pitempään ja käydä aina siellä tervehtimässä. Yhdistys myös kuljettaa lemmikin paikalle, jos se on tarpeellista. Tälläinen systeemi on aivan täydellinen lemmikinomistajille! En ole itse aikaisemmin kuullut, että Suomessa olisi käytössä tämän kaltaista systeemiä. 






Yksi viikon kohokohta potilaiden mielestä oli ehdottomasta musiikkiesitys sairaalan ala-aulassa. Paikalle oltiin saatu klassikko belgialainen esiintyjä, jonka suurin osa potilasitakin tunsi entuudestaan. Kuultiin niin vanhoja kuin uusia hittejäkin. Eniten asiassa jäi harmittamaan se, kuinka vähän potilaita saatiin loppupeleissä paikalle katsomaan/kuuntelemaan, iltapäivän omaisten vierailuajat karsivat hieman porukkaa. Kuitenkin tapahtuma paikkana ollessa ala-aula sai moni ohikulkijakin nauttia live musiikista.


Kaikkien näiden jälkeen isoin vetonaula oli kuitenkin perjantain vohvelikahvit osaston terapiahuoneessa. Monia potilaita saatiin paikalle ja nauru raikasi koko iltapäivän. Tässä tapauksessa ei haitannut, vaikka potilaat eivät halunneet/jaksaneet tulla mukaan yhteiseen toimintaan, sillä vohveleita pystyttiin viemään myös huoneisiin😁. Vohveleita kuljetettiin myös muillekin osastoille, ilostuttamaan myös muita potilaita.







Oli ihan mahtavaa päästä mukaan kokemaan tälläinen spesiaali viikko yhdessä ohjaajien, muun henkilökunnan ja erityisesti potilaiden kanssa. Monelle potilaalle viikon tapahtumat olivat huippuhetkiä ja piristivät kaikkia huomattavasti. Tapahtumia onkin kerrattu pitkin viikkoa, vaikkakin minulle satunnaisen tulkkauksen avulla😅. Monelle ikäihmiselle sairaalaan ja osastolle joutuminen voi olla ja onkin iso paikka, huolta saatetaan kantaa kotona asuvasta puolisosta tai siitä miten osastolta kotiutumisen jälkeen tulee pärjämään. Kaiken asioiden selvittelyiden ja tutkimisien keskellä pieni spesiaali hetki jää monille varmasti pitkäksi ajaksi muistoihin.  //Iida

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amsterdam

Jälkipuintia pt 1

jälkipuintia pt 2